Yhteystiedot: Päivi Nurmi Karhinkulma 55, 12240, Hikiä, Finland e-mail: nurmipaivi@hotmail.comMillainen galgo on?
"Kookas, tasapainoinen, melko kaareva- ja pitkälinjainen ja pitkäkalloinen. Rakenne on tiivis, pää pitkä ja kapea, rintakehä tilava, vatsa selvästi ylösvetäytynyt ja häntä hyvin pitkä. Takaraajat ovat lihaksikkaat ja takaa katsottuna pystysuorat. Karva on hienolaatuista ja lyhyttä tai keskipitkää ja jäykkää. Arvokas ja pidättyväinen, osoittautuu kuitenkin metsästystilanteissa erittäin energiseksi ja eloisaksi."
(Ote galgon rotumääritelmästä)
Espanjanvinttikoira eli galgo on linjakas koira, joka usein sekoitetaan englanninvinttikoiraan eli greyhoundiin. Galgo-tyyppinen koirahan on yksi greyhoundin esi-isistä. Sillä on kuitenkin omia erityispiirteitä, jotka erottavat sen greystä, mm. kevyempi rakenne, isot korvat jotka ovat sijoittuneet melko ylhäälle sekä hyvin pitkä häntä, joka saattaa olla päästään kevyesti kaareutunut.
Luonteeltaan galgo saattaa olla joko hyvin luoksepäästävä tai hyvin varautunut. Galgo on kuitenkin vähemmän itsenäinen kuin itämaiset serkkunsa saluki tai sloughi. Se pitää silmällä omistajaansa ja haluaa olla mukana joka asiassa. Aikuisena galgo ei enää kovin helposti vaihda kotia, se kiintyy voimakkaasti isäntäväkeensä eikä ole kiinnostunut vieraista. Galgo kannattaakin jo pennusta pitäen totuttaa ja sosiaalistaa se monenlaisiin ihmisiin ja paikkoihin, erityisesti, jos on tarkoitus harrastaa koiran kanssa näyttelyitä tai juoksupuolta. Myös lapsiin galgo kannattaa totuttaa jo pienenä, muutoin se saattaa vierastaa lapsia eikä kovin herkästi antaudu siliteltäväksi.
Toisten koirien kanssa galgo tulee hyvin toimeen eikä haasta riitaa, päinvastoin, se saattaa olla hieman ujo.
Myös kerrostaloon galgo soveltuu, mikäli se saa tarpeeksi liikuntaa päivittäin (n. 2-3 h/pv). Muutoin saattaa koti joutua remonttiin…Liikunta ei tarkoita kilometrien pituisia tiemarsseja, vaan vapaana juoksemista vaihtelevassa maastossa (esim. metsässä), turvallisessa ympäristössä (ei autoteiden läheisyydessä). Galgo on reaktiokyvyltään niin nopea, että pieni vilahdus jäniksestä, kissasta tms. lennättää sen silmänräpäyksessä takaa-ajoon. Vaihtelevassa maastossa galgo pääsee oikeuksiinsa.
Yksinoloon galgo kannattaa totuttaa alusta alkaen, tekemättä siitä kuitenkaan mitään numeroa. Omasta kokemuksesta voisin sanoa, että rauhalliset lähdöt ja saapumiset ja koiran huomiotta jättäminen n. 15-20 min ennen lähtöä ja palaamisen jälkeen auttavat yksinolo-ongelmiin. Näin koira rauhoittuu eikä ole niin kiihtynyt. Koiran itsenäisyyttä kannattaa tukea, galgo kiintyy niin voimakkaasti isäntäänsä että yksinolosta voi muodostua ongelma. Siinä missä sloughini nukkuu omissa oloissaan eikä halua välttämättä olla rapsuteltavana kylki kyljessä, galgo taas haluaa olla lähellä ja nukkuu usein sohvalla omistajaansa kiinni käpertyneenä.
Palveluskoiraksi galgosta ei ole, sen intressit ovat suuntautuneet metsästykseen ja se on aina valmiina takaa-ajoon. Tällöin on turha yrittää saada galgon huomiota puoleensa.
Talvisin pakkasilla sekä syksyisin viimaisilla, kosteilla säillä galgolla on hyvä pitää takkia.