|
Saluki uros
Synt. 18.7.2008
Kulta valkoisin merkein
Kasvattaja: Peter &
Marita Funke, Ruotsi ( kennel Sharraque)
Omistaja: Hanna Järvinen ja Arto Ojanperä, Laukaa
Suomen käyttövalio maasto & rata
Ruotsin käyttövalio maasto
Tähtisprintteri 2012
Suomen Maastomestari 2010
SSaK:n Vuoden maastojuoksija 2010
SSaK:n Vuoden maastotulokas 2010
SSaK:n Vuoden Ratajuoksija VSP 2012
K-SVKK:n Vuoden maastojuoksija 2010
Vuoden 2010 Suomi Cup-listauksen 1/51
Euroopanmestaruuspronssia 2010
SSaKMM-10
K-SKPM 2010
3 x Best In Field
5 x Maasto-SERT
2 x CACIL
1 x vara-CACIL
1 x Ruotsin maasto-SERT
10x kv-aika
TULOKSIA
Henkinen kuilu Dali ja Ferin
välissä näytti kasvaneen maksimaalisiin
mittoihin ja vaikka kaverit tulivatkin hyvin toimeen keskenään, Dali
oli silti yksinäinen. Ferin seura ei ollut yksinäisyydestä kärsivälle
salukille tarpeeksi. Jäin vaille pentua ihanaisen Ameenalaisen
jälkeläisistä, ja olin kovin pettynyt. Surkuttelua kesti aikansa,
kunnes Hyde ja Sanja alkoivat puhua minulle Sharraque kennelin
suunnitelmista. Kallen(Maymouna's Kamaleddin Kadyn) kotkan silmät seurasivat minua uniin ja kun pennut viimein syntyivät, tein
päätökseni lähes välittömästi ihasteltuani muutaman päivän
Pikku-Kalleksi kutsumaamme kultaista poikaaa. Olematta kertaakaan itse
yhteydessä kasvattajaan, luottaen ainoastaan Hyden ja Sanjan arvioon
pentueen vanhemmista,suvusta ja pennusta itsestään päätin, että tuo
Kallen identtinen kopio todellakin tulee Suomen poikien, ennenkaikkea
Dalin seuraksi ja minun ilokseni.
Kasvattajan luona pentua hakiessamme kaikki alkoi kaikki tuntua
epätodellisesta. Asvinniksi ristitty kultainen vyötiäinen teki
kaikkensa kiinnittääkseen meidän huomiomme. Se kiipesi syliin, kiilasi
sisarukset läheltäni pois, tuijotti silmiin eikä laskenut hampaitaan
irti hihastani. Se oli valinnut minut,enkä juuri ehtinyt edes
hiplaamaan muita pentuja. Myöhään yöhön istuimme kasvattajan keittiössä
vaihdellen ajatuksia ja mielipiteitä ja jo silloin tunsin vahvan
yhteyden Peterin kanssa. Jälkikäteen osoittautukin, että hän on mitä
välittömin ja aidoin ihminen, jonka pennun ostamisen myötä voi
kaupantekijäisinä saada. Peter olisi halunnut Kultaisen Pojan jäävän
kotiin, mutta koska merkit alusta asti olivat niin vahvasti vieneet
tuota pentua kohti Suomea, ei hän edes ehdottanut meille mitään muuta
pentua. Luottamuksenosoituksesta yhä ymmyrkäisenä kannoimme kaksi
inisevää ipanaa auton perään lentoboksiin, hyvästelimme koirat ja
Peterin ja lähdimme hämmentyneinä ajamaan kohti Tukholmaa.
Laivalla, matkalla kohti kotia, ällistyimme Sanjan kanssa Noan
päättäväisyyttä. Totesimme yhteen ääneen, että väärissä käsissä tuossa
olisi kaikki potentiaali hankalaksi kotikoiraksi. Se mellasti
osoittaakseen halunsa päästä ulos hytin vessasta ja syömästä tultuamme
sisarukset olivatkin yhdessä tuumin ratkoneet tiensä pois tuosta
pienestä kopista ja tervehtivät meitä tyynen rauhallisesti. Ihan kuin
ne olettivat meidän unohtaneen, että lähtiessämme kyllä telkesimme ne
vessaan. Noa otti jo silloin oman tilansa. Jos ei väkisin,niin
pakottamalla. Se punnersi itsensä sängylle ja möyri tiensä juuri siihen
kohtaan mihin hän halusi. Kiipesi ihmisten ja tavararöykkiöiden yli,
ali ja tarvittaessa potki tiellä olevat tavarat alas. Oltuaan kotona
alle tunnin ja tervehdittyään iloisesti isoveljiään, se kiljui keittiön
portin takana sitkeästi kunnes tajusi,että hänhän pystyy litistämään
itsensä lattiaa vasten siten, että mahtuu kiskomaan itsensä portin alta
pois, kohti vapautta. Hetken hiljaisuuden jälkeen olin varma, että
pentu vihdoin nukahti, mutta sieltähän se tepasteli muina miehinä
olohuoneeseen katsomaan,mitä me oikein söimme. Häkeltyneenä kannoin
ipanan takaisin keittiöön ja sama toistui. Noa oli sitä mieltä, että
portit ovat vain hidaste hänen ja maailman
välissä.
Noa oli pentuna ehtiväinen nuorimies, joka järjesti itsensä usein
otollisiin vaaratilanteisiin. Kerran se sotki itsensä solmuun
rautalangalla niin, ettei pystynyt liikkumaan. Kenkälankin ja
öljyvärien myrkyllisyydestä minulla ei ollutkaan ennestään tarpeeksi
tietoa, joten Noa kokeili molempia aineita. Noa huomasi pian kokonsa ja
ruumiinrakeenteensa mahdollistavan tavan liikkua lähes vailla rajoja ja
osoittikin nopeasti, että hän menee, koska voi. Kumpikaan koiristani ei
ollut aiemmin hyppinyt pöydillä, mutta Noa hyppi. Ei pelkästään
pöydillä, vaan se kiipesi myös ikkunalaudoille ja nukkui sohvan
selkänojan päällä. Se ui sammakkoa sängyn alla, änkesi itsensä kaikista
pienistä raoista kuin kissat ja meni siivouskaappiin piiloon. Noa
opetti Dalin sietämään läheisyyttä, sillä Noa ei tuntenut
henkilökohtaisen kuplan rajoja, vaan halusi lähelle nukkumaan.
Mielellään päälle. Noa osoitti myös yleistä röyhkeyttä puremalla
Ferille reiän korvaan ja menemällä samana iltana Ferin kainaloon
nukkumaan, pyytämättä ollenkaan anteeksi. (Noa ei koskaan muulloin
nukkunut keittiössä,paitsi tuolloin Ferin kanssa. Ferikin nukkui siellä
vain siksi,että se halusi hammastelun kohteeksi joutumisen jälkeen olla
mahdollisimman kaukana tuosta enkelin ulkomuodolla varustetusta
takinkääntäjästä.) Röyhkeydestä ja omatoimisuudesta kertoo myös se,
että ensimmäisenä aamuna kotona Noa ajoi Dalin pois ruokakupiltaan ja
meni syömään isojen poikien ruokaa.
Noa on sosiaalisesti lahjakas. Jos se oli ihminen, se olisi komea
miesnäyttelijä punaisella matoilla parrasvaloissa. Se ottaa tilan kuin
tilan haltuunsa ilman mitään ongelmia ja salakavalasti luikertelee
niin naisten kuin miestenkin sydämiin ja hurmaa kaikki. Sillä on
sopivasti röyhkettä pitää omat puolensa, eikä se häpeä tekosiaan. Noa
osoittaa mielipiteensä selkeästi ja kuuluvasti ja seisoo tukevasti
sanojensa takana, eikä vuorenvarmasti muuta mielipidettään kenenkään
takia. Noa puhuu paljon ja tervehtii kaikki tutut ihmiset ja koirat
haukkumalla iloisesti innokkaassa pystypyllyasennossa ilkikurinen ilme
naamallaan. Ei ole päivää, että Noa olisi sanomatta sanaakaan.
Tuntemattomiin Noa tutustuu innokkaasti, mutta jättää tylsät ihmiset
omaan arvoonsa. Noa on hyväntuulinen poika, joka sädehtii ympärilleen
iloa ja hyvää mieltä ja pelkästään sen iloiset korvat pyyhkivät
harmituksen pois ihmisten mielistä. Kaikista kommervenkeistä huolimatta
Noa on helppo ja vaivaton kotikoira, joka ei ole koskaan tiellä. Sen
kanssa on mukava matkustaa, sillä se ei pelkää mitään uutta ja kotiutuu
uusiin paikkoihin hyvin nopeasti ja se luottaa ihmisiin.
Harrastaminen Noan kanssa on lyönyt kaikki odotuksemme ja toiveemme. Noa on jo ensimmäisellä kaudellaan osoittanut omistavansa ällistyttävän korkean työskentelymotivaation ja se on todella lahjakas juoksija. En voinut kuvitellakaan omistavani niin intensiivisesti keskittyvää koiraa, joka kaiken ketteryyden ja älykkyyden lisäksi on mahdottoman hyvähermoinen eikä hätkähdä mitään tielleen tulevaa.
Noa toi tullessaan kaiken mitä odotin ja enemmänkin. Se helpottaa
läsnäolollaan Dalin yksinoloa ja se vastaa kaikessa likimain
täydellisesti sitä mitä salukilta odotan. Se on saanut salukeista
pitämättömät ihmiset jumaloimaan niitä väläyttelemällä parhaita
puoliaan. Noa on pieni pirulainen, aarreaitan suurin timantti,
sadepäivän auringonpaiste ja protestoinnin ilosta mellastava
vinkuintiaani. Ja me perheessäni rakastamme sitä niin suunnattomasti.
|
