Unkarinvinttikoira uros
Synt. 16.2.2007
Punabrindle
Kasvattaja: Nina Lehtinen,
Viiala (kennel Avenina's)
Omistaja: Hanna Järvinen, Laukaa
TULOKSIA
Feri tuli meille yhdeksänviikkoisena sattumien kautta.
Dali tarvitsi kipeästi seuraa ja olin jo aiemmin sivusilmällä katsellut
unkarilaisia "sillä silmällä" sen suuremmin rotuun perehtymättä. Hyde
ja Sanja vinkkasivat syntyneestä Avenina's A-pentueesta ja siellä oli
vapaana meitä miellyttävä, kevyemmän mallin edustaja. Pentueen
vanhemmat vakuuttivat minut luonteillaan ja näin Feri muutti meille.
Feri
on aina ollut iloinen, nauravainen koira, joka ei tunne pahaa mieltä
tai kurjaa oloa. Se ennätti pienenä tehdä paljon pahojaan ja ahdisteli
Dalia tuputtamalla seuraansa tälle, vaikka Dali yritti viestiä, ettei
pennun lähentelyt juurikaan kiinnostaneet. Viettiäkin Feriltä löytyi,
vaikka vieheen tappaminen vaati Feriltä hieman enemmän opettelua.
Vieraat
koirat ovat Ferille potentiaalisia uusia parhaita kavereita ja Feri
kuvitteleekin, että kaikki ajattelevat näin myös hänestä itsestään. Se
ei aina ihan ymmärrä sitä minkä kokoinen on, eikä selvästikään ymmärrä
myöskään sitä, kuinka karmea haukkuääni siitä irtoaa. Feri on aina
ollut helposti koulutettavissa, se opettelee uusia asioita mielellään
ja oppii nopeasti. Olemme jopa käyneet tokotreeneissä harjoittelemassa
ja Ferin kanssa työskentely onkin hyvin saumatonta, koska se todella
haluaa tehdä juuri sitä, mitä minä pyydän.
Vinttikoirille
ominaisemmat harrastukset ovat jääneet meillä taka-alalle, sillä kaikki
iloisuus ja maailmaa syleilevä asenne ovat Ferille keskittymistä
hankaloittavia asioita. Nuorenpana, kun itsevarmuus ei vielä ollut
huipussaan, se juoksi ihan lupaavasti vanhempia koiria hieman kuitenkin
peesaillen, mutta nykyään haastaa kaveria leikkiin heti lähtökuopistä
päästyään. Katsotaan, josko ikä ja vietin vahvistaminen helpottaisi
Ferin kanssa harrastamista, mutta siihen saakka Feri saa olla rauhassa
oma hyväntahtoinen, iloinen itsensä ja toimia kannustusjoukoissa
"muiden" tyttöjen kanssa.
Feri on perusterve koira, jonka kanssa
on silti sattunut ja tapahtunut enemmän kuin muiden koiriemme kanssa.
Sen kanssa on ravattu päivistyksessä korjauttamassa rikkimenneitä
jalkoja, mutta onneksi suuremmilta onnettomuuksilta on vältytty. Sitä
se on, kun nopeus menee järjenkäytön edelle.
Feri tuo päivittäin
elämäämme tilanteita, jolloin saamme nauraa itsemme kipeäksi. Se on
itse ilopilleri, joka on ottanut sydämenasiakseen täyttää lauman
klovnin roolin ja se onnistuukin siinä täydellisesti.
|
